Puoli kiloa taisteltu pois päivässä, eilen feilailin aika huolella kera alkoholin, mutta lopulta ainoa mitä söin, oli riisitön kaalilaatikko, joten ehkä tuo ei vielä tapa mua. Henkinen pettymys ainoastaan on kova.

Voisinpa tähän avautua, että parisuhteessa laihduttaminen on aika syvältä. Toinen syö jatkuvasti, ja itsellä pitäisi vain kieltäytyä kaikesta, ja vielä illalla vastata kysymyksiin, mitä olen syönyt.., asiaa ei helpota toisen tieto omista ruokavammailuista. Hyvä puoli tietenkin on, että liikuntaa tulee harrastettua enemmän, kun sitä haluaa esittää niin reipasta ja kykenevää..

Päivän suunnitelma: Älä syö. Ja se lenkkikin olisi ihan kiva juttu, ja jotain muuta.

Nyt, saa nauraa.. Painoni oli muikeat 60.3kg. Aika mahtavaa...

Tänään alkoi viikon paasto, hyvin menee. En jaksa kirjoittaa muuta, mutta toivon että saisin ensikuun aikana kymmenen pois, mahdoton tavoite, mutta ainahan sitä voi yrittää.

A day late, a dollar short

Vihdoin, pääsin pois osastolta, ja lihoin aivan helvetisti, onnea. Mutta tästä se taas lähtee, alaspäin, ja toivottavasti elämä muuten parempaan suuntaan. Jännittää nähdä kuinka käy.

En ole oikein varma mitä kirjottaisin, elämäni on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan sitten viime kirjoittaman, löysin rakkauden, jos sen voi näin kornisti kirjoittaa, ja kaikki on sen myötä jotenkin helpompaa, tai ainakin helpommin kestettävää. Näitä rasvoja kyllä ei voi kestää... Varmaan siinä syy miksi oksentelu ei ole ottanut loppuakseen.

Tänään olen syönyt ruokalusikallisen juustoa, jauhelihaa ja yhden kupin kaakaota. Vaikea sanoa mitä tulen tekemään ruokailujeni kansssa, paastoaminen on nyt vaikeampaa kun en asu yksin, mutta viikon tai kahden vetäminen ei pitäisi olla ongelma.  Kuitenkaan... Pidemmän kaavan suunnitelma taas on aivan hukassa. Mahdollisimman vähän ja oksentaen?

Katsotaan, huomenna kuitenkin puntarille, ja nähdään missä mennään.

Breathe

Apua, en ole päivittänyt pitkään aikaan. Huonosti menee, olen edelleen kiinni laitoksessa, ja paino on päässyt nousemaan, 55kg, ja varmaan pian enemmänkin. Kaikki kontrolli on kadonnut, ja vaikka en sano parantuneeni syömishäiriöstä, on esiin noussut pahempiakin mielenterveyshäiriöitä, jotka ainakin itselläni vaikeuttavat elämää, enemmän kuin oksentaminen ja paastoaminen ikinä. Syöminen ja bulimia eivät siis ole nyt se akuutti ongelma.

Olen saanut järjestettyä elämääni arkeen palatessa hieman helpommaksi, luulen että joulun jälkeen tilanteeni näyttää jo huomattavasti paremmalta. Muuta en oikein osaa sanoa, kaipaan aivan mielettömästi ihmisiä Höyhenestä, etenkin Momentia, mutta kun en pääse koneelle, en pääse, ja puhelinkin on ajottain tavoittamattomissa.