32h ja osastotunnelmia

Vittu. Kaksi lääkäriä päätti juuri että olen tahdosta riippumattomassa hoidossa, näin aluksi kaksi viikkoa, papereihin kirjoitettiin että potilas vastustaa. No varmaankin, itkettää, raivostuttaa, ja vituttaa. Ei ainakaan tee mieli syödä, söin viimeksi keskiviikkona joskus iltakuuden aikoihin, ja siihen se saa jäädäkkin. En ole hoitomyönteinen, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakin yksi blogikirjoittelija jota seurasin, on palannut, tarkoitan tietenkin Annikaa. Mukava että olet takaisin. Ehkä sitä nyt ottaisi itseään niskasta kiinni, kirjoittaisi blogia, ja paastoaisi. Mitä muutakaan sitä enää tekee.

Täällä osastolla on aivan seinähullua porukkaa, ja olen ainoa jolla on syömisen kanssa ongelmia, mitä mahtavaa vertaistukea. Ruoka olisi kolme-neljä kertaa päivässä, ja joka aterian jälkeen lasketaan veitset ja haarukat jotta ovat kaikki tallella, eivätkä potilaat niitä varasta. Just fucking great. Ja tästä kaikesta paskasta syytän Jasperia, joka päätti huolestuneena soittaa osastolle ja kertoa hieman totuuksia minusta ja elämäntyylistäni. En pääse nyt käymään edes ulkona, tai kanttiinissa. Ylipäänsä missään.

10h

Niin.. Eilinen alkoi hyvin, sitten Jasper lähti, söin kaksi uunileipää, lautasen makaronia ja keksin. Suoraan oksentamaan sappinesteisiin asti. Illalla tietenkin mies tulee takaisin alkoholin kanssa, sitä sitten, pienessä pöhnässä tein pizzaa. Söin kahdesta palasta päälliset, illalla baariin, kebab salaatilla. Onneksi oli edes pienenpuoleinen...

Enkä tietenkään oksentanut noita viimeisiä, otin vain toilaxit ennen nukkumaan menoa ja tämän päivän ravannut vessassa. Kohta pitäisi lähteä ulos syömään, enkä oikein tiedä miten luikertelisin ulos tilanteesta. Sentään lääkkeet muistin ottaa tänäänkin, fluoksetiini vie noin viikossa ruokahalun kokonaan, sen jälkeen on hieman helpompaa, Olen aina laihtunut vähintään sinne 55kg kun olen noita nappeja vedellyt.

Kai se pitää laittaa itsensä ihmiseksi ja oksentaa ravintolan vessassa, onko tässä mitään muutakaan vaihtoehtoa.

15h

Tänään se alkoi! Thyroksiini ja fluoksetiini myös käyttöön. Tavoite: elä nestemäisellä "ruualla", jos jotain syön, oksennan. Niin helppoa. Ja niin vaikeaa.

Aloituspaino oli järkyttävät 60.4kg. Hävettää ja kuvottaa, mutta ehkä ensimmäiset kilot tippuisivat helposti. Voin rehellisesti myöntää etten ole nyt laihduttanut, syönyt ja oksennellut vain viimeiset pari viikkoa. Tästä kai sen pitäisi olla helpompaa, on muutama juttu jotka pitää karsia heti alkuunsa, esim. tuoremehujen juonti, Jasperin myötä olen alkanut vetää niitäkin, liian yksinkertaista kun jääkaappi pursuaa erilaisia makeita, hedelmäisiä mehuja, mmh...

Tänään olen syönyt: 0,1mg thyroksiinia, 60mg fluoksetiinia, 1xkuppikeitto, 3dl sokeritonta limsaa. Eli hyvin menee, sallin noita kuppikeittoja vielä useamman tälle päivää.

2h

Tämä päivä on ollut yksinkertaisesti kauhea, olen vain syönyt. Kebabin salaatilla, ja siihen vielä hirvenlihaa ja hieman perunaa? Mitä päässäni oikein liikkui... Nyt on ähky ja huono olo. Huomenna olisi sitten Dietti, jolloin alan taas pitämään ruokapäiväkirjaa ja laskemaan kaloreita, myös tänne blogiin. En voi luvata päivittäväni jokapäivä, mutta yritys on kova. Dietillä siis vihanneksia, hedelmiä, pussikeittoja, ja light-limppareita sekä mehuja. Noilla luulisin että paino tippuu. Ostin myös uudenlaisia laksoja, laxoberonia, raportoin tännekkin kuinka toimivat.

Tuntuu pahalta kun mies vitsailee kuinka ollaan molemmat lihottu. Omassa tapauksessa se on miehen puolelta vain toivottua, tapasimme kuitenkin osastolla jolloin olin alipainoinen, mutta silti nämä kilot tuntuvat kauheilta, ilman että toinen niistä tekee vitsiä. Vaikka muuten onkin ihana jne, sitä normaalia. Paitsi että seksin määrä on tipahtanut rajusti, vaikka teen alotteita, mutta toinen ei halua. Ehkä painonnousuni haittaa kuitenkin, tai sitten oma kerta päivässä tahti on liian kova.

Sain viimeinkin uuden mp3 soittimen, joten lenkkeilykin palaa taas kuvioihin, ilman musiikkia en pysty kävelemään, tätä on jatkunut sen viisi vuotta. Ikävää, kuten myös se että painajaiset ja harhakuvat ovat palanneet. Jotain pitäisi niillekkin tehdä ennen kuin romahdan kokonaan.

1h

Nyt on oltu viikko reissussa. En oksentanut sinä aikana kertaakaan, ja syömisetkin pysyivät hanskassa. Vaakaa en ole uskaltanut tervehtiä.

Sain miehenkin innostumaan laihduttamisesta, ja yhteinen projektimme starttaa huomenna näillä näkymin, itselleni se merkkaa pussikeittoja, miehelle jotain muuta. Odotan nyt vain huomista ja tänään syön kebabbia salaatilla, todellinen valinta...

Huomenna lisää tästä mielenkiintoisesta tai ei niin-mielenkiintoisesta kokeilusta.