perjantai 23. joulukuuta 2011

0h

Tein suunnitelman: tänään syön mahdollisimman vähän ja vedän toilaxit, huomenna sama ja toilaxit. Sen jälkeen yritys vähentää syöntejä.

Kirjoitan tätä krapulassa, eilen meni snadisti liikaa alkoholia, ja ruokaa. En jaksanut edes oksentaa mitään, väsytti liikaa joten kaaduin vain sänkyyn. Tänäänhän se harmittaa kun farkut eivät mene jalkaan. Tyydyn kotihousuihin.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

15h

Tämä päivä melkein meni hyvin, en uskaltanut eilen ottaa niitä toilaxeja johtuen vatsakivuista joita saan nykyään jo aivan pienimmästäkin annoksesta, joten päätin että tänään "laskeudun" kevyesti paastoon; söin yhden klementiinin ja salaattia. Kunnes Jasper, mieheni tulee kotiin ja ilmoittaa iloisena että haemme pizzaa. Pizza haettiin, ja söin noin puolet, mitkä kyllä oksensin pois, silti kaduttaa aivan mielettömästi. Olemme sopineet miehen kanssa että joulun jälkeen alkaa ryhtiliike, eikä tällaisia ruokia enää suosita, aletaan yhdessä karppaamaan jne.. Mutta kun nyt ei vielä ole joulun jälkeinen aika! Ahdistavaa.

Huomenna yritän taas paremmin, ja tänä iltana yritän jopa muistaa ja uskaltaa laksat. Ei niistä varsinaisesti hyötyä ole, mutta se tyhjä tunne on mahtava. Tämä paasto kesti kokonaiset 15h, hohhoijaa...

 Tuosta kuvasta piti kommentoida: en pidä itseäni lihavana, tiedostan että olen normaali, ehkä jopa hoikka. Mutta itselleni se on liikaa, ja sitä kuvailen lihavana. Haluaisin olla vain kasa luuta ja nahkaa, käpertyä kasaan johonkin nurrkaan ja kuolla pois.

tiistai 20. joulukuuta 2011

1h

Mitä elämässäni on tapahtunut? Poliiseja, itkua, oksentamista, lääkkeitä... Kaikkea mitä ei pitäisi, ja loputtomasti alkoholia, muutama pullollinen illassa on kohtuu määrä nykyään, ja siihen sitten vielä yömätöt päälle. Painoa en edes kehtaa kertoa.

Miehen elämäntyyli vaikuttaa itseenikin, ja samassa taloudessa asuvana on vaikea paastota, ruokaa pitää kuitenkin tehdä päivittäin, mutta nämähän ovat kaikki tekosyitä. Todellisuudessa olen vain laiska, ahne, ja lihava. Mutta se muuttuu, en halua elää enää päivääkään näin, katsellen kasvavaa mahaani ja vältellen vaakaa. Otan pian toilaxeja jotta elimistö tyhjentyy, ja alan taas laskemaan tunteja jotka olen syömättä. Nyt kello kahdestatoista.

Laitan vielä kuvan lähtötilanteesta:

Olen ajatellut laihduttamista jatkuvasti, mutta tämä repsahduskausi on ollut ikimuistoisin, pituudeltaan ja laadultaan. Joitakin päiviä olen paastonnut, mutta useimpina päivinä juonut ja syönyt, ja oksentanut.