32h ja osastotunnelmia

Vittu. Kaksi lääkäriä päätti juuri että olen tahdosta riippumattomassa hoidossa, näin aluksi kaksi viikkoa, papereihin kirjoitettiin että potilas vastustaa. No varmaankin, itkettää, raivostuttaa, ja vituttaa. Ei ainakaan tee mieli syödä, söin viimeksi keskiviikkona joskus iltakuuden aikoihin, ja siihen se saa jäädäkkin. En ole hoitomyönteinen, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakin yksi blogikirjoittelija jota seurasin, on palannut, tarkoitan tietenkin Annikaa. Mukava että olet takaisin. Ehkä sitä nyt ottaisi itseään niskasta kiinni, kirjoittaisi blogia, ja paastoaisi. Mitä muutakaan sitä enää tekee.

Täällä osastolla on aivan seinähullua porukkaa, ja olen ainoa jolla on syömisen kanssa ongelmia, mitä mahtavaa vertaistukea. Ruoka olisi kolme-neljä kertaa päivässä, ja joka aterian jälkeen lasketaan veitset ja haarukat jotta ovat kaikki tallella, eivätkä potilaat niitä varasta. Just fucking great. Ja tästä kaikesta paskasta syytän Jasperia, joka päätti huolestuneena soittaa osastolle ja kertoa hieman totuuksia minusta ja elämäntyylistäni. En pääse nyt käymään edes ulkona, tai kanttiinissa. Ylipäänsä missään.