El Tiempo Blanco

Tänään taas onnistuin munaamaan koko päivän, ensin pizzapala, karjalanpiirakkaa, kanaa, ja oksennus- myöhemmin illalla ravintolaan syömään ja kotona vielä jäätelöä ja juustopastaa. Oksentaminen suihkussa.

Olen nyt muuttamassa, joten elämä on hieman kaaottista ja olen syönyt miten sattuu, ja missä sattuu. Lääkkeetkin olen unohtanut ottaa, myös ne joita aivan oikeasti tarvitsisin. Ei mene hyvin. Huomisesta toivon että hieman stressi helpottaa ja saan jotain aikaiseksi. Tai siis että saisin aikaiseksi olla syömättä ja liikuttua. Oksentaminen alkaa tympiä.

Nyt valkoviiniä muuttolaattikoiden keskellä ja rentoutumista.

Päivä 3 – Minun vanhempani

No niin. Vaikea aihe. Ensinnä minulla ei ole isää. Siitä en kirjoita mitään, mutta ei ole, tai ole koskaan ollutkaan.

Äitini on ammatiltaan vammaishoitaja, ja hyvin empaattinen ja sosiaalinen ihminen. Saanut minut ollessaan kolmannella vuosikymmenellä. Äiti on myös eläinrakas, ja sieltä olen perinyt ihastukseni kaikkiin otuksiin joita maa päällään kantaa. Sieltä perin myös oman haluni jatkuvaan muutokseen, ja uusien paikkojen näkemiseen, olimme lapsina äidin kanssa reippureissaajia, minä, veljeni ja äiti. Menossa aina jossain, muuttamassa johonkin, ja vain katselemassa  uusia paikkoja.

Negatiivisen asenteen kroppaani kohtaan olen myös perinyt äidiltäni, mielestäni oma äiti oli ja on lähes maailman kaunein ihminen. Itse hän ei taas niin ikinä ajatellut. Aina omasta mielestään liian lihava, ruma tai jotain.

Päivä 2 – Eka rakkaus

Ensimmäinen rakkauteni on tämä nykyinen, suhde on hyvä, vaikka väliin mahtuu myös huonoja päiviä. Yhteiseloa on pian jatkunut puoli vuotta. Tähän on vaikea kirjoittaa mitään, koska ensimmäinen rakkauteni on myös nykyiseni.


Eilinen päivä meni täysin pilalle, kävin taas syömässä buffetissa, ja oksentamassa vessassa, saan varmaan pian porttikiellon. Sen jälkeen menin kotiin, söin lasagnea ja oksensin. Lopulta tilasin vielä pizzan jonka oksensin myös. Hienoa. Illalla vielä kännit ja se päivä olikin siinä.

Päivä 1 - Esittele itsesi

"Sinut on haastettu blogin sisällönedistämistalkoisiin! Kun saat haasteen, kirjoitat seuraavan 31 päivän aikana jokaiselle päivälle annetusta aiheesta syväluotaavan bloggauksen (ei vain muutamalla sanalla), joiden ansiosta lukijat saavat tietää lisää sinusta! Kun olet saanut haasteen, jaa sitä eteenpäin viidelle bloggaajalle joista haluaisit tietää lisää!"

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Ikä 21v, pituus 168cm, paino n.60kg. Ja jotenkin tuntuu että tuo on kaikki mitä olen. Olen sairastanut syömishäiriötä neljätoistavuotiaasta, ja muita mielenterveyden häiriöitä huomattavasti pidempään. En ole ehtinyt juuri elää, ei ihmissuhteita, ei koulutusta, työtä, tai tulevaisuudenhaaveita. Hoitojaksoja toki useampi, sekä yksi liikuntaharrastus joka on ollut lähes päivittäin mukana elämässäni. Olen ollut elämäni aikana useita asioita: urheilija, vegaani, wicca... Kaikkea. Kai sitä on yrittänyt löytää itsensä. Nyt olen huomannut että sairauteni on syövyttänyt minut enkä ole mitään.

Ulkoisesti olen ruma, minulla on aivan liian suuri nenä, pienet silmät, vahva leuka ja muita inhottavia asioita naamassani. Kroppa on juuri nyt hirveä ja muistuttaa vartalotyypiltä omenaa. Laittaudun kuitenkin paljon, olen aina ulos lähtiessä huoliteltu, enkä voisi ilman meikkiä käydä postilaatikollakaan.

Minulla oli lemmikki, monen vuoden aikainen, josta sain paljon iloa elämääni. Jouduin viimeaikoina luopumaan siitä, sosiaaliohjaajien mielestä en ollut kykeneväinen pitämään siitä huolta.

Seurustelen myös tällä hetkellä, tai voisi sanoa että olen avioliitossa itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, Jasperin. Tapaamisestamme on pian puolivuotta. Sen sijaan että olisin saanut suhteesta itsetunnolle vahvistusta ja tukea. Tunnen itseni vain entistä surkeammaksi, jatkuva epävarmuus kaikesta raastaa, vaikkei meillä mitään todellisia ongelmia ole.

Siinä oli esittelyä, aika negatiivinen sellainen, mutta tällainen minä olen. Murphyn lain mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen.

Fuel that fire in your eyes

Tyroksiini alkaa vaikuttamaan, hikoilen älyttömästi ja sydän lyö välissä erikoisia sarjoja, taidan vähän vähentää annosta.

Mitäpä muuta. No, olen hautautunut kotiini, ja odotan ilolla sairauspäivärahaa, meinasin törsätä itseeni, ostan ainakin uudet korkokengät, juhlamekon, meikkejä ja kynsilakkaa. Koruja ja jotain hiuskoristeitakin tekisi mieli... Olen mielestäni muodikas ja naisellinen pikeutuja, osaan käyttää asusteita, pidän myös paljon hameita ja korkokengät kuuluvat aina jalkaan. Eivät toki lenkkeillessä, mutta kaunpungilla kiertelyynkään en keksi parempia ja näyttävämpiä.

Muuten voisin kertoa ulkonäöstäni olevani venäläissyntyinen sinisilmäinen brunetti pitkillä hiuksilla. Ja sitten mikä ei enää liity tähän kappaleeseen. Alan pitämään jotain noita haasteita joita muidenkin blogeissa on, tällä hetkellä Ke$han vaikuttaa kiinnostavimmilta. Huomenna siitä lisää.

El Tiempo

Mitähän näihin päiviin on mahtunut? Ainakin kävin kiinalaisen buffetissa syömässä ja oksentamassa. Olikohan jopa ensimmäinen kerta ravintolassa. Ruoka oli kyllä sairaan hyvää...

Painoa on kertynyt järkyttävät 62.2kg. Että näin.... Nyt alkoi taas yksi  paasto, aamupäivä on mennyt oksentaessa. Keitän itselleni juuri mustaa kahvia, ja otan illalla jotain laksoja, suosikit ovat toilax, laxoberon ja magnesium. Ajattelin myös alkaa syömään thyroxiinia yliannostuksia. Se buustaa vähän tuota surkeaa aineenvaihduntaa.

Down the road

Ahdistaa... Elämäni on aivan perseestä, ja toivon olevani kuollut. En voi edes tähän kertoa mikä kaikki painoni lisäksi on mennyt aivan pieleen. Kaikki. Voiko sitä sen selvemmin sanoa, ainoat kaverit, perhe, ja muut, ovat jättäneet oman onnen nojaan. Ja millainen se onni on. Ei mitään, en ole mitään, elämäni on tyhjää, ja tulevaisuus täysin tyhjä. Olen täällä vain koska en jaksa tehdä asialle mitään, mutta olen varma että kunhan joku päivä tunnen oloni tarpeeksi selkeäksi, tapan itseni. Tai pääsen hengestäni kuten sen mielessäni miellän. Vielä en tiedä kuinka. Varmaan viiltämällä ranteet, tai sitten yliannostus lääkkeitä. Juuri nyt tuli tarve viiltää. Kyllä, keksin sen vasta 20+ vuotiaana, teininä olin normaali.

Sellaista. tiedätte miksi minusta ei kuulu mitään jos ei kuulu.

Weight date

Paino pudonnut 2.6kg. Ei tuo huonosti ole, mutta enemmänkin voisi lähteä... Osastolla on tylsää, en keksi mitään tekemistä Jaksa tätäkään päivitellä.