82h

Ikinä ei kannata jättää vaakaa useammaksi viikoksi. Siis voi luoja, miten voin olla näin läski. Paniikki. Tänään on pakko käydä lenkillä, aivan pakko, ei ole muuta mahdollisuutta. Jotta olisin edes jonkinlaisessa kunnossa.

Paastoa on takana 82h, kokeilen 1000h saada täyteen. Sen jälkeen tiukka ketogeeninen ruokavalio, ei sokeria, ei viljaa, ei maitosokeria.

Näin taas unia syömisestä, ruokaa, ruokaa... Mun ei tarvi vetää enää yhtään mitään, tässä kesän aikana olen syönyt yhden eliniän verran. Nyt pitää vielä saada tuo mieskin tukemaan mua tässä projektissa, ja alkaa taas käymään höyhenessä enemmän, ja lukea teidän blogeja tietenkin!

Otan vähän tiukemman paaston, päivittäin on sallittu: rajattomasti kahvia rasvattomalla maidolla, teetä makeutusaineella, light-mehut- ja limsat. Yksi kuppikeitto, tai yksi ateriankorvikejuoma. Mutta ei mitään kiinteää. Päivittäin pitää käydä kävelemässä vähintään 30min. Ensimmäinen tavoite on pudottaa 5,6kg, aikaa viikko, eli ensi perjantaina vaa´an pitää näyttää tuon verran. Sen jälkeen vauhti voi hieman hidastua. Laksat otin eilen, joten suoliston pitäisi olla tyhjä, mutta tiistaina kokeilen vielä laksoja, voi olla että jotain on jäänyt sisälle. Thyroksiinia alan myös syömään säännöllisesti, ja isommalla annoksella. Kunhan ensimmäinen tavoite on saavutettu, palkitsen itseni. Saan ostaa uuden kaulakorun.

72h

Sain käytyä lenkillä, ja palasin hyvin huonovointisena, paasto ja liikunta ovat paska yhdistelmä. Huomenna ostamaan zeroa ja sillä jatketaan, pussikeitot eivät maistu. Allevon suklaapirtelö on suorastaan yököttävää, vielä olisi 21 pussia juotavana...

Punnitsen itseni aamulla pitkään aikaan ensimmäistä kertaa, ja pelkään jo pahinta, en varmasti uskalla tänne kertoa painoani, ainoastaan muutokset mitä siinä tulee tapahtumaan. Ruokailut menivät tänään heikosti, kaakaota, mehua, teetä ja pussikeitto. Kalorit kyllä reippaasti alle neljänsadan ja silti vituttaa.

Vituttaa myös kun kerroin miehelle painonpudotuksestani, ihanaa sinänsä kun toinen sanoi etten saa laihtua, koska pyöreät naiset on enemmän hänen mieleen. Mietin oikeasti jätetäänkö mut jos laihdun joskus tavoitepainooni. Tässä parisuhteessa mulla on muutenkin ongelmia ulkonäköni kanssa, toinen on törkeän hyvännäköinen, ja koska ollaan samanpituisia, en ole mitenkään  merkittävästi pienempi. Olen  kaiketi niin konservatiivinen, että haluan olla se pieni ja hento.

Pää ei osaa laskea syömättömiä tunteja...

Yö meni mukavasti, näin unta että söin, söin vähän enemmän, ja kamalalla morkkiksella. Aamulla helpottava herätä ja huomata kaiken olleen vain unta.

Sää on rauhoittunut niin paljon että pystyn käymään kävelyllä tänään, mikä on aivan mahtavaa. Muuten päivän ruokasuunnitelmaan kuuluu lightmehua, teetä, ja yksi pussikeitto. Kahvi ei enää mene alas vaikka kuinka yrittäisi, jotenkin tunkkainen ja ahdistava maku. Puntaria välttelen tässä parhaani mukaan, ehkä muutaman viikon päästä uskallan tarkistaa tilanteen, mutta siihen asti katselen vain peiliä.

58h

Hävettää niin vitusti koko oma olemiseni. Ja ne kaikki säälittävät syyt miksi olen jättäytynyt shn nettimaailmasta pois, en vain halunnnut myöntää että olen täysi luuseri joka ei onnistu missään.

Kaikki on ollut niin kaaoottista, olen muuttanut toiselle puolelle Suomea, rakastunut uudelleen, ja sairastanut pahemmin kuin aikaisemmin. Olisi luullut että kuolemanvaara olisi saanut jotain kontekstia tähän touhuun, mutta samalla lailla oksentelen ja paastoilen kuin aina ennenkin.

Nyt olen aloittanut paaston, jonka aikana paino saa laskea 55kg:n, milloin laitan palkinnoksi itselleni napakorun, nyt on mennyt kaksi vuorokautta. Olisin nytkin lenkillä hikoilemassa rasvaa pois, mutta tuo stnan sade pilaa suunnitelmat.

Mutta jeps, olen hengissä.

Lost but now I´m found

Loma oli ja meni. Söin aivan sairaasti, ja oksensin parhaani mukaan. Eli lähes kaiken. Tapasin uusia ihmisiä, tanssin, uin, pidin hauskaa. Mulla oli oikeasti mukavaa.

Huomenna on treffit. Toivottavasti tästä tulee jotain... Miehessä ei ole mitään vikaa, hyvännökönen, kivakroppa, hauskat jutut, ja taitaa oikeasti pitää musta. Tosin ei vielä tiedä kuinka pohjalla olen. Niin moni ihminen on jättänyt kun on saanut kuulla elämäntilanteestani. Aika näyttää..

Söin tänään kaksi pasta-annosta, salaatin, ja kaksi kotzonepizzaa, ja oksensin varmaan tunnin noiden jälkeen.

Juon viiniä, Chardonnayta. Olen enemmän valkoviinin ystävä, kuin punkun. Mutta laadukasta punkkuakin osaan arvostaa. Juon nykyään aika paljon, jos rahat riittävät, olen pienessä humalassa jatkuvasti. Asia josta pitäisi mainita myös hoitavalle lääkärille. Neuroleptit ja alkoholi eivät sovi yhteen. Mutta minkä sille voi kun elämä ahdistaa.

It´s not over

Huomenna se tapahtuu... Loma. Ruokaa. Ahdistusta.

En päivitä viikonloppuna, otan lomaa tietokoneeltakin, mutta sunnuntai-iltana sitten jonkinlaisia kuulumisia. Juon nyt iltateen ja menen nukkumaan, päivä meni hyvin, söin neljä karkkia, teetä ja kahvia. Huomiseksi olen varannut ediä pullollisen, ja illasta joudun varmaankin syömään. Paino oli 64.3kg, huomenna aamulla veikkaan että on laskenut. Nyt ei saisi antaa sen enää nousta.

Never be the same

Kävelin tänään pitkän matkan, olen siitä aika ylpeä. En ole harrastanut liikuntaa taas aikoihin, voisin ottaa tavoitteeksi käydä joskus ulkona, muutenkin kuin hakemassa ruokaa.

Tietenkin pilasin kaiken myöhemmin, ja söin pienen munakkaan ja kaksi keksiä, jotka tunnollisesti oksensin heti ruokailun päätyttyä. Nälkä alkaa taas olla katoavaa, päätin että huomenna paastoan, kuten myös perjantaina. Tänään otan vielä toilaxit. Sellaista minun tylsään elämääni. Haluaisin kirjoittaa, tai toivoisin että osaisin kirjoittaa, tästä ahdistuksesta. Masennuksesta ja väsymyksestä.

Nyt on kesä, vihaan kesää. Ainoa hyvä puoli kesässä on, että kaikki mielenterveysongelmani eskaloituvat, ja laihdun. Rakastan syksyä, syksyisin olen ollut aina hoikimmillani, ja on ihanaa pukea paksuja neuleita päälle, käyttää pipoa ja lapasia, aah. Hengittää ja nähdä oma elämä.