Negatiivisen asenteen kroppaani kohtaan olen myös perinyt äidiltäni, mielestäni oma äiti oli ja on lähes maailman kaunein ihminen. Itse hän ei taas niin ikinä ajatellut. Aina omasta mielestään liian lihava, ruma tai jotain.
tiistai 28. helmikuuta 2012
Päivä 3 – Minun vanhempani
No niin. Vaikea aihe. Ensinnä minulla ei ole isää. Siitä en kirjoita mitään, mutta ei ole, tai ole koskaan ollutkaan.
Äitini on ammatiltaan vammaishoitaja, ja hyvin empaattinen ja sosiaalinen ihminen. Saanut minut ollessaan kolmannella vuosikymmenellä. Äiti on myös eläinrakas, ja sieltä olen perinyt ihastukseni kaikkiin otuksiin joita maa päällään kantaa. Sieltä perin myös oman haluni jatkuvaan muutokseen, ja uusien paikkojen näkemiseen, olimme lapsina äidin kanssa reippureissaajia, minä, veljeni ja äiti. Menossa aina jossain, muuttamassa johonkin, ja vain katselemassa uusia paikkoja.
Negatiivisen asenteen kroppaani kohtaan olen myös perinyt äidiltäni, mielestäni oma äiti oli ja on lähes maailman kaunein ihminen. Itse hän ei taas niin ikinä ajatellut. Aina omasta mielestään liian lihava, ruma tai jotain.
Negatiivisen asenteen kroppaani kohtaan olen myös perinyt äidiltäni, mielestäni oma äiti oli ja on lähes maailman kaunein ihminen. Itse hän ei taas niin ikinä ajatellut. Aina omasta mielestään liian lihava, ruma tai jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nää sisällönedistämiskirjoitukset on mahtavia, näitä on kiva lukea! :)
VastaaPoistaNämä helpottaa myös tällaista tunaria kirjoittamaan jotenkin järkevää ja jäsenneltyä tekstiä, muuten on vaikeaa.
Poista