40h

Eineslasagnepäivän jälkeen tuli illanistujaiset, joissa erehdyin syömään painostuksen alla salaattia, kanaa, ja muutaman jauhelihapihvin. Ei kovin paha.. Maanantaina en kuitenkaan uskaltanut katsoa painoa.

Maanantaina suuntasin sitten pois kotikaupungista, ehkä laihimman tuntemani ihmisen kanssa, joka sattumoisin on myös yksi säätö. Oli kerrankin helppoa olla syömättä, katsoin vain itseäni ja vertasin reisiämme. Osittainhan sekin vaikuttaa että säätö on mies... Mutta sairaaloisen laiha,  minusta juuri täydellinen. Sängyssä ollessa olisin vain halunnut silitellä sitä selkärankaa ja niitä lonkkaluita. No, eilinen meni hyvin, autossa istumista, kaupungilla kävelyä ja leffan tuijottamista. Sekä vitusti kahvia.

Nälkäpeli oli sopivan thinspaava leffa, eivät ne hahmot, vaan metsässä juoksenteleminen ja oman kehon käyttäminen aseena. Ja kyllä, minustakin Catnissin esittäjä oli liian pullea rooliinsa. Hoikahko, muttei nälkää näkevä.

Nyt on tullut paastottua se 40h, täksi päiväksi ruokalistalla lämminkuppikeitto ja kahvia.