First the sun and now the stars are fading

Aika vähän täällä katsotaan syömisteni perään. skippasin aamupalan, päiväkahvin, ja lounaan. Eli aterioiksi jäävät päivällinen ja iltapala. Lohta oli ruuaksi... Paistettua lohifileetä, herkkua. Onneksi suhteellisen pieni palanen. Ruokalista tänään:

-paistettua lohta pieni annos
-1dl keitettyä kukkakaalta
-1dl kaali-ananassalaattia
-kuppi teetä, sokerilla ja ras.maidolla

Kaloreita 325, ja iltapala on vielä tulossa. Harmittaa tuo sokeri, 50kcal, ja löysin myöhemmn makeutusaineen. Lohesta tuli 220kcal, mutta se nyt ei mahdottomasti harmita. Illalla voisin syödä 4 siivua kinkkuleikkelettä, 4 viipaletta kurkkua, ja kupillisen teetä, kaloreita niistä: 56kcal, ja päivän kokonaismäärä 381kcal.

Seroquel nukutti, taisin torkkua kaksikymmentätuntia... Ulos en mennyt tänäänkään, olen vain nukkunut. En edes yritä kirjoittaa mielenkiintoista päivitystä, elämäni on tylsää.

A long day alone, emptiness is so real

Olen täällä, turvallisesti neljän seinän sisällä. Heräsin aamulla väsyneenä, maha kipeänä, pahoinvoivana. Koko yö yhtä saatanan painajaista kuolleista ihmisistä. Sain lopulta pakattua, kello oli yli kahden kun sain lopulta tavarani kuntoon, ja asunnon siistiksi. Tiskiä jäi, yksi lasi, kaksi lusikkaa ja veitsi. Siellä ne odottavat.

Osastolla olin kymmeneltä. Minut kirjasi sisään sama lääkäri, joka sanoi vuosia sitten, ettei minulla ole syömishäiriötä. Niin. Sain nyt Seroquelia nukkumiseen, josta melkein rukoilen käyttäjäkokemuksia, että löytyisi joku joka ei olisi lihonut sen avulla. Luin noita kokemuksia, ja kaikki kertoivat lihoneensa hillittömiä määriä, lyhyissä ajoissa. Olivatkohan ne vain itsekurittomia läskejä, jotka eivät pystyneet vastustamaan ruokaa, ja tuleeko minusta yksi heistä...

Ensimmäinen ruokailuni täällä on myös ohitse, alan pitämään täydellistä ruokapäiväkirjaa, pelossa että syön liikaa. Ainakaan toistaiseksi mitään ei ole tuputettu, ja olen saanut syödä rauhassa, hoitaja on vain ollut samassa tilassa, mutta ei kyttäämässä.

Ulkoilemaan en lähde vielä tänään, laiska paska. Väsymys... Huomenna sitten. Tänään vain televisiota ja unta, viestittelyä ihmisten kanssa.

Päivän ruokailut:

-1dl keitettyä porkkanaa
-1dl lihakeiton lientä
-3rkl jauhelihaa
-3dl ananasmehua (kaloreita, mutta poistaa nestettä?)
 Vielä tulee iltapala, joka luultavasti on jotain kevyttä, veikkaisin hedelmää ja jogurttia. Hoitajani ilmoitti myös juuri että aamulla katsotaan paino. Vaikka kerroin sen itse. Ehkä sitä ei uskottu.

Nyt se on todellista, olen hoidossa. Enkä sano tätä siksi että tuntisin saavuttaneeni jotain, lopulta osastolle pääsee kuka vain haluaa, ei tässä ole mitään tavoiteltavaa, eikä se kerro mitään sairauden vakavuudesta. En vain uskonut että olisin joskus mielenterveydeltäni tässä kunnossa. Hyödytön ihminen, joka on vain taakka yhteiskunnalle. Minusta tuskin koskaan tulee hyödyllistä kansalaista, joka maksaa veroja. Sairas ja surkea elämä, mutta vielä on toivoa ettei se ainakaan ole pitkä.

Edit: Iltapala:
-1 kinkkusiivu
-2 viipaletta kesäkurpitsaa
-2 viipaletta tomaattia
-1/3 omenaa

Kaloreita koko päivänä: 287kcal

My vision digitized and bright despite the veil of night

Ulkona on pimeää, tiedän että syksyn ensimmäiset tähdet ovat näkyneet jo viikkoja sitten. Mutta tänä syksynä olen ollut liian peloissani mennäkseni ulos pimeällä. Muina vuosina olen nähnyt ne, ja nauttinut niistä. Nyt olen asunnossani, verhot ikkunoiden edessä, valot sammutettuina ettei kaikki tämä sotkuisuus näkyisi. Pimeää... Mihin kaikki valo katosi, kirkkaat päivät jotka häikäisevät silmiä.

48.9kg, painoindeksi 17.3, nyt täytän anoreksian diagnostiset kriteerit. En ole koskaan ollut näin "pieni", enkä oikeastaan edes huomaa sitä. Tai tunne iloa siitä. Olen edelleen lihava, näin kuvia viikonlopulta, ja olen lihava. En normaalipainoinen, tai alipainoinen, ajatuskin naurattaa. Ehkä juuri minulle suotiin pienet luut, heikot lihakset, ja kapeat raamit, jotta tämä paino ei riitä että voisin näyttää hoikalta?

Lähtö osastolle, onneksi sain kuulla että menenkin avolle, eli pääsen lenkkeilemään kuten haluan, eikä ruokailu ole kovin valvottua, voin siis yrittää jatkaa laihduttamista, ja toivoa että uneni korjaantuvat. Se on syy miksi lähden tuonne, ja jotta oppisin syömään vähemmän, ja olemaan oksentamatta. Syömishäiriöstä en yritä parantua, kuten olen varmaan tässäkin blogissa sanonut ainakin kymmenen kertaa. Viimeisen illan kunniaksi söin: viisi uunileipää, kolme lihapullaa, neljä palaa mokkaruutua, 2dl vaniljakastiketta, pussin sipsejä, 2prk kermaviildippiä. Deletointi ja jälkiruuaksi 18kpl toilaxeja. En ole siivonnut, pakannut, tai pessyt pyykkiä. Kaikki jäi tekemättä. Jätän siivoamisen väliin, pakkaan nopeasti, ja osa vaatteista jää luonnollisesti tänne. Ei jaksa... Joudun heräämään jo ennen seitsämää, mikä tuntuu kauhealta, huominen tuntuu kauhealta, valitan vain, mutta se ajatus... Joku vahtii. Aikuisosasto. Taidan olla nuorimpia siellä, tiedän että kaupungissani alle 22 vuotiaat menevät yleensä aivan toiseen paikkaan. Paitsi nyt minä.

Still a credit to your ruse, what a beautiful excuse. To never open up your eyes and see the things you lose

Olin eilen juhlimassa, join liikaa, ja söin liikaa. Pääsin onneksi omaan rauhaan deletoimaan, ja uiminenkin varmaan kulutti osan kaloreista. Saunominen poisti nestettä, ja tunnelma oli hyvä, en kadu eilistä. Toki olisin voinut olla kokonaan nestelinjalla. Söin myös vähähiilihydraattisesti, enkä sortunut sipseihin tai kakkuun, valkosipulipatonki tuoksui myös huumaavalta.

Vaaka tervehti tänään iloisesti: 49.9kg. Bmi on nyt 17.7, alin mikä minulla on koskaan ollut. Varmaankin hyvin ohimenevää... Enää kaksi yötä kotona, ja sitten täsmäsyömistä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän se ahdistaa. Painoon vaikutti varmasti myös eilen yöllä kolmen aikaan otetut laksatiivit, joiden käyttö loppuu. Tänään voisin vielä ottaa... Tai huomenna. En tiedä. En tiedä syönkö tänään, mikäli grillauksesta jääviä ruokia tarjotaan minulle, otan ne vastaan ja bulimoin yksin kotona tämän illan. Suklaata haluan myös ennen osastoa, fazerilta jotain hyvää.

Taas haaveilen syömisestä. Vaikka näytän tältä, näytän kuvottavalta, en tiedä miten paino voi olla tuollainen, ja vartalo tällainen. Jos hakemalla haen, niin voin sanoa pitäväni itsessäni siitä, ettei minulla ole selluliittia, raskausarpia, eikä ihossani näy jälkiä että olen painanut kolmekymmentä kiloa enemmän. Luusto on myös sopivan hento, ja tiedän että näytän pieneltä kunhan vielä laihdun.

Luovuttaisin tämän krapulan nyt pois, pääni räjähtää. En saa edes korjattua nestehukkaa, koska kaikki tulee suoraan lävitse laksojen vuoksi. Oikeastaan painoni on varmaan pienempi kuin tuo aikaisemmin ilmoittama, ottaen huomioon ahkeran käynnin kylpyhuoneen puolella. Bulimointi voi jäädä jos en saa korjattua oloa, jostain kumman syystä haaveilen kyllä kaurapuurosta runsaalla voisilmällä...

A road beyond the far, transcending passed the stars, unending through the dark above

ranne - 14cm
reisi - 50cm

Unelma

napa -70 cm
lantio - 86cm
vyötärö - 63cm
hauis - 24cm
takapuoli - 91cm
rinnanympärys - 84cm
rinnan alapuolelta - 70cm
kaula - 31cm
Paino: 50.5kg

Uudet mitat, nyt olisi hyvä palkita itsensä kaakaolla, muuten suuhun eksyi tänään neljä pastillia, ja kaksi mukillista maitokahvia, rasvatonta tietenkin. Tee jäi. Olen niin laiska, että nytkin mietin jaksanko valmistaa kaakaon, vai menenkö vain nukkumaan.

Osasto hermostuttaa, aivan tajuttomasti. Ihan käytäntö, mutta myös ne ruokailut, en voi syödä tiettyjä asioita: margariinia, viljaa, riisiä, perunaa, lisä-aineita... Siis jos ei ole mahdollista oksentaa. Maitoa en myöskään voi juoda, tai mitään mehuja, ainoastaan vettä. Paljonkohan siellä joustetaan? Yritän syödä jotain, mutta on tiettyjä asioita, joita en saa edes pakottamalla alas. Millaisia ihmisiä siellä on, mistä päiväni tulee koostumaan... Niin paljon kysymyksiä! Perheelleni en kertonut tuosta mitään, sanoin että matkustan toiseen kaupunkiin, ja niinhän teenkin. Parempi olla huolestuttamasta ketään. Sanon saman myös kaikille tutuilleni.

Sain tänään nähdä b-lausuntoni: F50 Anoreksia nervosa, F51 unihäiriö, F61 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus, F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Vielä tällaisen, hurmaavan lausunnon sain: "...asiallinen, rauhallinen, lamaantunut, niukka, ilmeetön, kapeutunut ja alkuun varsin vastentahtoinenkin haastateltava, kunnes päästään tutkittavan vahvoihin aiheisiin. Tuossa vaiheessa avautuu, alkaa hymyillä, naurahtelee adekvaatisti ja osoittaa selkeän älyllisen kyvykkyytensä, myös verbaalisen osaamisensa".

A fractured state of mind, an instant trapped in time

Se varmistui, tiistaina osastolle, kahdeksi tai kolmeksi viikoksi ainakin. Pää lyö tyhjää... Pelottaa, miten syömiset, oksentaminen, paastot, laksat ja kaikki mistä elämäni koostuu? Pakko olla sinne asti syömättä, ainakin. Ja huomenna voi olla, että vetäisen kännit.

Tänään ohjelmassa chaiteetä maidolla ja hunajalla. Kahvia myös maidolla, ja ehkä yksi lohtukupillinen kaakaota. Huomenna olisi taas enemmänkin ruokaa tarjolla, ja tekisi niin paljon mieli. No, mietin asiaa ja palaan aiheeseen illalla.

And this is how I disappear, when I throw myself away

Apua. Lähden huomenna tutustumaan osastoon, ja lääkärin arvioitavaksi. Kuitenkin tänään tapahtui sellaisia asioita, miksi en missään nimessä voi mennä osastolle. Melkein toivoin sitä... Hauskaa että kaksi näin dramaattista asiaa päättää tapahtua samana päivänä. Käyn siis katselemassa, vaikka onkin tuttu paikka, suljettuhan tuo olisi, erikoistuneena syömishäiriöiden hoitoon. Näyttää kuitenkin siltä että mahdollisuuteni päästä bulimiasta livahti käsistäni. Syömishäiriöstä en voisi edes kuvitella eroavani, mutta oksentaminen olisi mukavaa saada hallintaan. Tietenkin säästötoimenpiteet rajoittavat tätäkin "harrastusta"...

En syönyt tänään, olen ylpeä itsestäni taas hetken. Join kaksi kupillista kahvia rasvattomalla maidolla, ja zeroa. Lääkkeet unohdin, mutta otan nyt tuplat,vaikkei sitä saisikaan tehdä. Tuskin niihin kuolen. Ajattelin myös kokeilla nukkua makuuhuoneessani. Nukahdin tänään ruokatunniksi koulussa, jo tuttuun tapaani. Hämmästys oli suuri, kun 75min päästä, heräsin. Luokka oli täynnä vieraita ihmisiä, jotka eivät olleen huomanneet minua, epämääräisenä myttynä nurkasssa nukkumassa. Havahduin vasta silloin kun ryhmänohjaajani keksi tulla etsimään minua sieltä, puuttuessani atk-luokasta. Noin kaksikymmentä aikuisopiskelijaa nauroi minulle... Nousin posket punaisina ylös, ja kävelin kaikkien edestä ulos luokasta. Loppupäivän hävetti. Ja tekee sitä vieläkin, ensi kerralla laitan kellon soimaan. Onni onnettomuudessa että minua tultiin etsimään, muuten olisi tullut luvaton poissaolo.

Laskin tässä, että jos muutan ruokailutottumuksiani niin, että jätän pois kotona nautittavat: zerot, mehut, kaakaot, laksat, magnesiumit, teet, ja mätöt... Voisin säästää kahdessa kuukaudessa 300-600 euroa. Annan siis itselleni luvan syödä vain laitoksella, viitenä päivänä viikossa, kerran päivässä. En kuitenkaan todennäköisesti uskalla tehdä sitä, joten saa nähdä miten tämä lähtee kehittymään. Nuo rahat on pakko raapia jostain kokoon.

Pakko liittää vielä tähän, löysin itsestäni mittoja vuodelta 2008 keväältä, silloin jo sh-maailmassa, paha buliminen ja ahmimiskausi päällä. Tässä nämä:

ranne - cm
reisi - 63cm
napa - 90cm
lantio - 96cm
vyötärö - cm
hauis - 33cm
takapuoli -105cm
rinnanympärys - cm
rinnan alapuolelta - 86cm
kaula - cm
Paino: 78kg

ranne - 14,5cm
reisi - 54cm
napa - cm
lantio - 90cm
vyötärö - 67cm
hauis - 26cm
takapuoli - 98cm
rinnanympärys - 96cm
rinnan alapuolelta - 70cm
kaula - 33cm
Paino: 56.9kg

Piakoin voisin katsoa tämän hetken tiedot, en ole ottanut nyt lainkaan.