Still a credit to your ruse, what a beautiful excuse. To never open up your eyes and see the things you lose

Olin eilen juhlimassa, join liikaa, ja söin liikaa. Pääsin onneksi omaan rauhaan deletoimaan, ja uiminenkin varmaan kulutti osan kaloreista. Saunominen poisti nestettä, ja tunnelma oli hyvä, en kadu eilistä. Toki olisin voinut olla kokonaan nestelinjalla. Söin myös vähähiilihydraattisesti, enkä sortunut sipseihin tai kakkuun, valkosipulipatonki tuoksui myös huumaavalta.

Vaaka tervehti tänään iloisesti: 49.9kg. Bmi on nyt 17.7, alin mikä minulla on koskaan ollut. Varmaankin hyvin ohimenevää... Enää kaksi yötä kotona, ja sitten täsmäsyömistä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän se ahdistaa. Painoon vaikutti varmasti myös eilen yöllä kolmen aikaan otetut laksatiivit, joiden käyttö loppuu. Tänään voisin vielä ottaa... Tai huomenna. En tiedä. En tiedä syönkö tänään, mikäli grillauksesta jääviä ruokia tarjotaan minulle, otan ne vastaan ja bulimoin yksin kotona tämän illan. Suklaata haluan myös ennen osastoa, fazerilta jotain hyvää.

Taas haaveilen syömisestä. Vaikka näytän tältä, näytän kuvottavalta, en tiedä miten paino voi olla tuollainen, ja vartalo tällainen. Jos hakemalla haen, niin voin sanoa pitäväni itsessäni siitä, ettei minulla ole selluliittia, raskausarpia, eikä ihossani näy jälkiä että olen painanut kolmekymmentä kiloa enemmän. Luusto on myös sopivan hento, ja tiedän että näytän pieneltä kunhan vielä laihdun.

Luovuttaisin tämän krapulan nyt pois, pääni räjähtää. En saa edes korjattua nestehukkaa, koska kaikki tulee suoraan lävitse laksojen vuoksi. Oikeastaan painoni on varmaan pienempi kuin tuo aikaisemmin ilmoittama, ottaen huomioon ahkeran käynnin kylpyhuoneen puolella. Bulimointi voi jäädä jos en saa korjattua oloa, jostain kumman syystä haaveilen kyllä kaurapuurosta runsaalla voisilmällä...