Haluaisin kerrankin aloittaa tämän, kertoakseni kuinka täydellinen päivä minulla oli, ja kuinka innoissani odotan huomista. Mutta taas, yksi surkea päivä, ja aamu jota en toivo tulevan.
Nukuin muutaman tunnin ja heräsin taas hahmojen läsnäoloon, kuulin ääniä. Nyt sitä miettiessäni, olen oikeasti hullu. Rajatilahäiriöinen skitsofreenikko. Aijai että tekee pahaa ajatella, saati kirjoittaa tuo. Lääkitystä lisättiin, ja vaihdeltiin. Nyt menee neljä eri ainetta, joista jokaisella on mukavat sivuoireet. Kädet tärisevät, vatsa ei toimi, eikä tämän kylän apteekki edes myy toilaxia. Vittu. Hoitaja pakotti syömään muutaman palan paprikaa, ja kaksi viiliä. Suihkussa meni varmaan puoli tuntia kun oksensin niitä, ja lupasin lopettaa oksentamisen osastolla. Näin juuri. Hienosti etenen tavotteissa. Huomenna pakko kysyä paino, se on kaksi viikkoa osastoa, ja mietin olenko lihonut vähän vai paljon.
Kävin edes lenkillä, kaatosateessa. Olisinpa herätessä niin sairas ettei tarvitsisi syödä mitään... Ahdistaa. Ihastelemani tyttökin täällä jo kysyi enkö syö ikinä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti