123h

Tänään heikottaa, aika hauska tunne tytölle, joka syö yleensä moninkertaisesti yli tarpeensa, vielä kun heikotus on rehellistä ruuan puutetta.. Miten se tuntuukin samalla niin ihanalta, mutta todella ahdistavalta ja pelottavalta, koska en osaa kuvitella milloin syön seuraavan kerran, otsikon mukainen tunti paastoa takana, ja tavoite jossain tavoittamattomissa.

Mutta ei paasto tietenkään ole itse tarkoitus, tarkoitus on laihtua, ja paasto on vain pieni hengähdystauko ahmimisesta ja oksentamisesta, joka normaalisti täyttää arkeni. Kuten myös pääni, häpeän tunne omasta olemuksesta on jatkuvasti läsnä, enkä onnistu karistamaan sitä pienimmiksikään hetkiksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että olisin aivan esimerkillinen katolilainen syyllisyden, häpeän, ja synnin tunteideni kanssa.

Blogissa kirjoitan elämästäni, joskus vain yksinkertaista raporttia, joskus jotain täysin asiaankuulumatonta, ja usein myös sitä mitä tunnen. Jos kirjoitan että tunnen jotain, poistuuko tämä tyhjyyden tunne?

Kirjoittaja on kolmannella vuosikymmenellä oleva nainen, joka ei saa elämästä kiinni, tai ole varma sairastaako vai harrastaako bulimiaa.

Mittani ovat nyt:

ranne - 14,5cm
reisi - 54cm
lantio - 90cm
vyötärö - 67cm
hauis - 26cm
takapuoli - 98cm
rinnanympärys - 96cm
rinnan alapuolelta - 70cm
kaula - 33cm

Paino: 56.9kg (Tänään 55.9, mutta kuvat ovat kilo sitten)
Pituus: 168cm

 Tavoitteena on 45kg viikolla 45. Toivon kuitenkin laihtuvani enemmänkin, haluaisin edes kerran nähdä 3 alkavan luvun ilmestyvän vaakaan. Haluisin edes kerran olla laiha. Bulimian takia painoni on ollut pahimmillaan 85kg, koska en oksentanut tarpeeksi perusteellisesti, ainoastaan pahimman ähkyn pois. Se oli iso virhe, nyt tiedän paremmin.

Minulla on myös liikunnallisia tavotteita, mutta hassua kyllä, ei mitään muun tulevaisuuteni suhteen.