Kävin tänään taistelun itseni kanssa: syönkö kuppikeiton vai en. Taistelinko sen puolesta syönkö, vai jätänkö syömättä, en osaa sanoa. Se jäi syömättä, joten päivän kalorisaldo on nolla, muutama tölkki zeroa. Varastot loppuvat pian, ahdistus. Huomenna teen kaikki ne asiat, joita en tänään jaksanut. Siivoan, tiskaan, vaihdan vuodevaatteet, ja käyn pitkän lenkin. Enää ei pyörrytä, koko päivänä ei ole kroppa krampannut, mutta heikottaa. Kävellessä jalat tuntuvat löysiltä ja voimattomilta, mutta ei sitä voi ihmetellä.
Huomenna lupasin mennä siivoamaan äidilleni, mietin jo nyt millä ihmeellä jaksan. Toinen mikä siinä vierailussa tulee olemaan hermoja raastavaa, on ne kaikki ruuat. Ja tiedän että minulle tarjotaan ruokaa, todennäköisesti jotain mistä pidän paljon. Kaapeista löytyy myös paljon sellaista mistä pidän. Kuten ne suolapaahdetut cashewt, pistaasit ja mantelit. Entä purkkitonnikala? Se ihana puolivalmistesäilyke... Elämä ei ole reilua. Varmaankin kahvia pitää huomenna juoda, mikä tarkoittaa tapauksessani myös kahvimaitoa, mutta ehkä ne kalorit eivät tapa minua? Jos se neste ei paakkuuntuisi mahassani joksikin konkreettiseksi ja jatkaisi matkaa ohutsuoleen. Kauhea pelko syödä mitään kiinteää, en kestä ajatusta ylimääräisestä materiasta sisälläni, ja ruoka on sellaista. Ajatus ahdistaa ja kuvottaa.
Valitan taas, näinä päivinä en tee muuta kuin valitan, mutta kylmä. Päälläni on villaponcho ja mummini tekemät villasukat, silti varpaat ovat tuskallisen kylmät, kuten myös muu vartalo. Huono ääreisverenkierto vaikken edes polta tupakkaa... Huomenna lupaan itselleni kuppikeiton, tai jotain muuta lämmnintä ja kaloripitoista. Vaikka toisaalta, onkohan siinä järkeä. Tänään tuttavani soitti ja kysyi baariin. Sitten huomenna grillaamaan. Sanoin molempiin ei, ei jaksa. En olisi edes vastannut jos olisin nähnyt kuka soittaa. Tällä tuttavalla on tapana kertoa elämän totuuksia: "perse vain kasvaa kun et koskaan käy ulkona", "possu liikkuu enemmän niin laihtuu", ja joitain vinkkejä ruokavalioon, jotka ovat täysin järjettömiä. Ei jäänyt hyvä mieli siitä puhelusta. Parempi kai olisi vetää tuo äänettömälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti