240h

En voi kuvailla kuinka lähellä repsahtaminen on ollut tänään. Tehnyt mieli aivan kaikkea, päätin kuitenkin olla vahvempi. Ostin ruuat valmiiksi sitä "boostipäivää" varten. Menu näyttää tältä:

-karppipizzaa, juusto/jauheliha/sipuli/pekoni/sieni/ananas
-levy fazerin sinistä
-levy fazerin cashewsuklaata
-pussi dumlekarkkeja
-200g cashewpähkinöitä
-kreikkalaista salaattia

Tuon jälkeen sitten oksentaminen, ja laksat. Seuraavana päivänä, aloitan tonnikala-vihannesdietin. Vain tonnikalaa vedessä, ja pakastevihanneksia. Pikkuhiljaa alan lisäilemään tuohon askeettiseen ruokavalioon lisää ruoka-aineita. Sääntönä on myös, että joudun päättämään päivää aikaisemmin koska boosti tapahtuu, koska en päättänyt että se tapahtuu huomenna, ei ainakaan huomenna. Jne. En halua myöskään ahmia, teen itse ruuat, ja nautin niitä syödessäni.

Tänään on kylmä, olen kauttaaltani jäissä. Joko se on syksy, tai sitten paasto. Nyt käyn taistelua itseni kanssa, jos joisin/söisin yhden lihaliemikuution chilillä terästettynä. Se kyllä lämmittäisi ihanasti. Olen kuitenkin kävellyt, n. tunnin verran, ja puuhaillut muutakin. Mutta silti, tämä lihomisen pelko. Peilikuva näyttää joka aamu vain turvonneemmalta. Aivan kuin vatsani olisi kasvanut, vaikka todellisuudessa siitä on lähtenyt 4cm pois. Nuo mitatkin pitäisi päivittää.

Haluan syödä. Melkein mikä tahansa kelpaa, johtuu varmaan tästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Psykiatrin sanat melkein loukkasivat, olen terve. Terve mieli terveessä ruumiissa... Miksi ei sitten tunnu siltä? Miksi olen viimeiset viisi vuotta ajelehtinut elämässäni oksentaen kaiken syömäni? Tällaistako elämä tulee olemaan, so fucking normal.