Hmm... Laitoksella olikin yllätys: liikuntaa! Ja mitä muutakaan kuin tunnin reipas ulkolenkki. Arvatkaa kuka ei jaksanut, sama ihminen joka nukkui ruokkiksen, välitunnit, ja aamulla yli kellon soinnin. Olen väsynyt. Se yhden päivän boosti ei oksenteluineen helpottanut oloani. Tänään sorruinkin jopa kahteen kuppikeittoon, yhteensä 180kcal, mitä tuli oksennettua pois. Kävin myös vanhemmilla, ja tietenkin juuri siellä piti pyörtyä, meinasivat viedä päivystykseen, mutta ei kuitenkaan. Onneksi. Olisihan se nyt ihan helvetin noloa.
Tämäkin on noloa, valitan nälkääni ja heikkouttani, normaalipainoisena. Enhän edes ole kovin sairas. Ryhtiliike vain, ja kohti huomista. Pakko jaksaa kohti jotain. Laskin että laitoksella tulee käveltyä ainakin 500 askelta portaita ylöspäin, ja alas nyt tietenkin saman verran. En jaksa, kävellä niitä portaita. Pysähdyn aina puolessa välissä. Jalat tuntuvat heikoilta, kuin olisin juossut pitkän matkan. Taas valitan. Osaankohan muuta enää tehdäkkään. Kävin tänäänkin katsomassa mitä ruokaa olisi ollut tarjolla. Ja olihan siellä.. Ne uunituoreet sämpylät tuorejuuston kanssa, voih. Tuoksu on, mutta siihen se jää.
Kolme vuorokautta paastoa takana, ja neljä ainakin edessä. Ellei jotain ihmeellistä tapahdu. Paino oli laskenut -400g, ja luulen että huomenna en uskalla noiden kuppikeittojen takia punnita itseäni. En vain pysty siihen... Mitä jos olisinkin lihonut? Miksi tuo paino tippuu noin tuskallisen hitaasti. Teen jotain väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti