Kävin eilen vielä pyörälenkinkin, yhteensä 8km, ja puolivälissä sauna sekä hetki läheisyyttä Mikaelilta. Oksensin taas blowjobin aikana, tietenkin silloin kun toinen laukeaa... Sain kuitenkin suun pidettyä kiinni ja nielin elämäni pahanmakuisimman lastin; vatsahappoja ja siemennestettä. Onneksi toinen ei tainnut huomata mitään.Oma suhteeni vartalooni on muuttunut, entistä huonompaan suuntaan, en ole koskaan pitänyt seksin aikana vaatteita (ellei se ole oleellista), tai muutenkaan piilotellut itseäni. Ei siksi että itsetuntoni olisi hyvä, mutta tiedän kuinka raivostuttavaa se on kun toinen heittäyttyy leikkimään siveää. Eilen tuntui kuitenkin eriltä, oloni oli sietämättömän ahdistava ilman vaatteita, ja istuin saunassa pienellä sykkyrällä polvet leuassa ja kädet ympärilläni. Suihkussa en halunnut toisen pesevän minua, koskevan.
Mikä jotenkin kammottavinta, seromexit ovat vieneet seksuaalisen nautinnon, kiihotun, mutta en tunne mitään, enkä laukea millään. Mutta..., kyllä jotenkin silti edelleen nautin seksistä. Olen ilmeisesti enemmän antaja kuin ottaja. Sain sovittua lääkärin kanssa, että pidämme seromexin annostuksen ennallaan, yksi huoli vähemmän.
Sain tänään testien tuloksia, aiemmin tehdyistä tehtävistä. Olen poikkeuksellisen älykäs, ja tietenkin kehun sillä täälläkin, ainakin yksi asia jossa voin olla itsessäni ylpeä. Ja samaan aikaan äärettömän surullinen, koska tiedän että kykenisin elämässäni muuhunkin kuin tähän.
Paino laski eilisestä -200g, nyt 53.8kg. Eikä tunnu siltä, olo on raskas, ja rehellisesti, näytin mielestäni tältä kolmekymmentä kiloa sitten. Sama löysä maha, muhkuraiset reidet, roikkuvat käsivarret ja suhteettoman suuri takapuoli. Vaikka kuitenkin tänään tunsin koululla selkänikamien painavan niin kovaa puiseen tuoliin, että jouduin kädellä kokeilemaan onko selän ja tuolin välissä jotain. No, paasto jatkuu. Ehkä jossain vaiheessa minäkin näen itseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti