235h

En ole sairas, en psyykkisesti tai fyysisesti, kuulin sen tänään. Seromexien annos on liian iso tämän kokoiselle ihmiselle, ja mitähän vielä... No, resepti on jokatapauksessa vuoden voimassa. Psykiatri oli todella mukava ihminen, ja halusi varmaan nostaa mielialaani, mutta syömishäiriön ohittaminen olankohautuksella tuntui ihmeelliseltä. Ainakin molempien mielestä elän sosiaalisessa tyhjiössä.

Sorruin eilen illalla käyttämään laksatiiveja, keho tuntui raskaalta, ja vatsa turvotti. Mielestäni. Loppuyö menikin sitten mahanväänteistä kärsien.  Paino oli laskenut -400g. Rituaalini puntarilla käymisessä ovat aivan naurettavat, joudun ottamaan pois kaikki korut, hiuskoristeet, sekä tietenkin aivan kaikki vaatteet. Kerran tein sen virheen että mittasin äitini luona, mukavaa riisuutua jonkin toisen kylppärissä, ja yrittää olla mahdollisimman nopea.

Ei ole mitään järkevää päivitettävää, päivät junnaavat paikoillaan. Ja vaikka lupasinkin pitäytyä vain zerossa, saatan tänään joutua juomaan kahvia. Ilmeisesti nautin sen sitten mustana. Voi herkku! Yhtä tervanjuontia. Pääsen myös pian hakemaan keittiövaa'an, mukavan näköinen seinään kiinnitettävä malli. Kameran saan näillä näkymin käyttöön vasta neljäs tai viidestoistapäivä, joten sinne asti menee uusissa kuvissa. Toivottavsti saan jotain näkyvää tulosta siihen hetkeen mennessä aikaiseksi.