Revin mahani auki. Veri virtaa sormien ohitse ja tipahtelee maahan isoina ja lämpiminä loiskahduksina. Vedän jotain sitkasta ulos, enemmän, ja tunnen kuinka tyhjenen. Herään. Olen sängyssäni, ja joku katselee minua. Kokeilen mahaani ja totean ihon olevan sileä, ja ehjä. Se oli unta. Jossa raatelin itseni auki. Miksi ihmiset haluavat nukkua? Näkevätkö kaikki tällaisia unia, loputtomista meristä, joilla ei ole rantaa, ja omituiset kasvit kasvavat mustasta, näkymättömästä pohjasta, peittäen pinnan lehdillä ja tehden vedestä sairaan, limaisen vihertävää valon taittuessa. Onko muidenkin unet täynnä kuolleita ihmisiä ja yötä.
Se sentään oli vain unta, mutta edellisenä yönä, kun heräsin, osa unesta seisoi sänkyni vieressä, ja katseli minua. En voinut liikahtaa, huusin koirani viereeni, ja tajusin ettei se näe mitään, siinä missä painajaiseni on. Silti se oli todellinen, vaikka tiedän että olin ainoa joka sen olisi pystynyt näkemään. Toivon ettei enää tarvitsisi mennä nukkumaan.
Lopetin paaston eilen, 144h tuli täyteen. Söin porkkanapiirakkaa, mustikkamuffinseja, omenaleivoksia, suklaata, sipsejä+dippiä ja kebabin ranskalaisilla. Kevyet 5000kcal. Oksensin tietenkin loppuillan, ja illalla paino oli sama kuin aamulla, 55kg. Olen aivan turvonnut. Tänään en ole vielä käynyt punnitsemassa itseäni. Mutta nyt alkaa zeropaasto: sallittuja vesi, musta kahvi, tee makeutusaineella, zero cokis, zero sprite. Eli kaikki kaloriton, tai lähes kaloriton. En laske nyt orjallisesti tunteja, mutta ilmoitan aina välissä montako on täynnä, tällä hetkellä kuusi, käytännön syistä katson paaston alkaneen 0600. Osallistuin myös Before&after-haasteeseen, ja laitan vielä tänään muutaman kuvan tästä turvonneesta ruhosta. Pitää päivittää myös se paino, kunhan saan katsottua. Ja vielä pitää muistaa ottaa lääkkeet! Niiden kanssa on mennyt todella huonosti. Ei ihme etten tunne oloani hyväksi. Seuraavan perjantain painotavoite on 52kg. Juoksen vaikka läpi yön jos se sitä vaatii, tai syön toilaxeja kunnes kehoni kuivuu. Turvotusta tämä paino nyt on, huomaan sen ihosta, johon jää herkästi painaumia vaatteista. Otin eilen pirkan magnesiumi 20 tablettia, toimi hyvin, ja luulen että maha on aikalailla tyhjä. Jossain vaiheessa kokeilen kuitenkin uudestaan vielä, eilinen oksennussessio oli aika rankka, enkä kiellä etteikö jotain olisi jatkanut matkaa suolistossa ennen kuin ehdin laattaamaan. Kolme tuntia odotin että jaksoin alkaa tyhjentämään itseni.
Ostin eilen housuja itselleni, kolmet 36 kokoiset. En ole mahtunut tällaisiin..., aikoihin? Saavutus minulle, varsinkin kun yhdet olivat jo hieman isot. Kehostani suurin osa on reidet ja takapuoli, selvästi. Reisien ympärysmitta on päälle 50cm. Tällä hetkellä minulla on vain yhdet tavoitehousut, lastenpuolelta hommatut s-kokoiset farkkulegginsit. Saan ne päälleni, mutta käyttökokemus on niin epämiellyttävä, etten niitä pukisi.
Kumpa et laittaisi kroppaasi liian koville, ettei se yhtäkkiä päättäisi romahtaa.. Vaikka mua huolestuttaa raju tapasi laihduttaa, en voi olla ihailematta miten pystyt noin pitkiin paastoihin! Onnea uusiin housuihin mahtumisesta ja toivottavasti nukut ensi yön paremmin :)
VastaaPoistaOlisin varmaan saanut ihan hyviä tuloksia myös vain vähentämällä syömistä, päivitin juuri painoa, eikä se huippuvauhtia laske...
VastaaPoistaMutta kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan aina tässä loputtomassa kamppailussa.