As we leave this time, and place behind

Päivittäminen unohtui eilen. Mitä tein viikon paastolle? Hylkäsin ajatuksen, ahmin eilen, ahmin tänään, oksensin molemmat päivät. Kaloreita per päivä 3000-5000, paino nyt 52.5kg. Otin juuri yliannostuksen toilaxeja. Ihana, levollinen yö.

Huomenna en ahmi enää, tai syö muutenkaan. Menisi muuten täysin hukkaan noiden laksojen vaikutus. Mitään järkevää en nähtävästi saa aikaiseksi tänään, olen aivan uskomattoman väsynyt, leiriydyin olohuoneeseeni, pelottava ilmapiiri huokuu selkeästi makuuhuoneesta, enkä uskalla edes käydä siellä, tai pitää ovea auki. Parempi näin. En ole nähnyt muuta kuin unia, painajaisia. Kuolleita sukulaisia, ja hylättyjä, raadeltuja ihmisiä. Ja silti olen onnellinen, mikä tahansa voittaa sen hereillä olemisen. 

Tuo yllä oleva kuva on varmaan yksi käytetyimpiä. Voisinpa sanoa haluavani näyttää tuolta. Todellisuudessa haluan olla pienempi, luinen. Tuolla tytöllä on maha, eikä selkäkään näytä erityisen kauniilta. Ovatko muutkin samaa mieltä, vai olenko vinksahtanut. Tarvitseeko sitä kysyä. Mutta huokaus, tuskin te lukijatkaan, käytte aivan täysillä. Tämä aihe ei voi kiinnostaa, ja jos kiinnostaisi, sitä tekisi varmaan mieli lukea sellaisen ihmisen blogista, jolle on suotu edes jonkinlaisia kirjallisia lahjoja.

Huomenna. Huomenna haluaisin: olla laiha, juosta puolimaratonin, syödä aamiaisen, lounaan ja päivällisen, viettää aikaa ystävien kanssa, mennä nukkumaan miehen kanssa. Todellisuus. Herään aamulla, laitokselle, kotiin, nukkumaan. Mitään merkittävää tuossa välissä ei tapahdu, jos laskujen maksamista verkkopankissa ei lasketa.