Snowing, shimmering, shine dust in our eyes

Raato. Oleskelin ulkona useamman tunnin, ja sain kameran lainaan, mutta otan kuvat aamulla, parempi valo, ja litteämpi vatsa. Olen väsynyt, nukuin yöllä neljä tuntia, enkä uskaltanut nukahtaa päivällä. Voin sanoa että tämä on perseestä.

Paasto alkoi hyvin kuitenkin, kaikesta huolimatta, zeroa n.1l, vettä, ja nyt illalla vielä kuppi teetä aspartaamilla. Suunnittelin laittavani kynttilöitä asunnon täyteen, ja viettäväni rauhallisen illan, mutta nyt kun ulkona taas hämärtää, tuntuu etten ehkä uskalla laittaa valoja pois. Makuuhuoneen lamppu paloi, joten joudun nukkumaan pimeässä, ajatus ei juuri houkuttele, ja pohdin jos jäisin olohuoneeseen ja sohvalle, voisin jättää television päälle.

Ehdin tänään kaikkea, olin harvinaisen reipas, ja keho tuntuu toipuneen paasstoista, olen saanut voimia takaisin. Paino tippui eilisestä -500g, ja kyllä yritän saada sen 52 kiloon asti perjantaiksi. Silloin on terveystarkastus, ja jostain syystä ajatus siitä että olisin silloin alipainoinen, houkuttaa niin paljon. Tietenkin jos tuo paino on muutakin kuin nestettä, tiedän ettei ole mahdollista pudottaa tuota summaa. Tai ehkä olen jo luovuttamassa liian helpolla, jos vain sinnikkäästi pyrin tuohon, vaikka kroppa tuntuisi hajoavan. Tavotteita.. En ole asettanut niitä, en aikatauluttanut. Ei mitään senttitavotteita. Voisin varmaan kehitellä sellaisia, ehkä se säästäisi tältä paikaltaan polkemisen tunteelta? Elämä ahdistaa, joka päivä. Kuinka tunteista pääsee eroon, peloista ja ahdistuksista. Ylihuomiseen asti joudun odottamaan, että voin puhua jollekkin, vaikka mietin jo nyt kriisipuhelinta. Mietin myös mitä lääkkeitä kotoa löytyy, mutta kaikki rauhoittavat olen käyttänyt, tai hävittänyt tällaisen tilanteen varalta. Varaudu aina pahimpaan.. Mikä on pahinta jota nyt voisi tapahtua? Hallusinaationi eivät olekkaan hallusinaatioita, ja koska uskon niin, en reagoi mitenkään mahdolliseen vaaraan. Mutta kuinka voisin varautua, peilit piilotin, ja tarkistin kaikki ovet lukkoon, kuten myös ikkunat. Toisaalta tiedän ettei Katsoja tarvitse ihmisen tekemiä kulkuaukkoja siirtyäkseen tänne... Mietin myös, että voisin ruuvata sängynjalat pois, koska joudun aamuisin ja öisin keräämään rohkeutta, jotta uskallan laskea jalkani lattialle. Pääsisin noin myös siitä pelosta. No, tämän yön taidan nukkua sohvalla, ja huomenna voisin irrottaa sängynjalat. siihen asti ovi kiinni. Makuuhuoneeni vaikuttaa uhkaavalta, ja avonainen ovi levittää sen ilmpaiirin tännekkin.