93h

Masennus ja ahdistus. Elämäni on niin turhaa, en tee muuta kuin syömishäröilen, viisi, kuusi vuotta jo. En ole saavuttanut mitään, paitsi pilalle menneen terveyden. Mielenterveys on olematon käsite. Viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin ollut huomattava alamäki. En vastaa puheluihin, viesteihin, en näe ketään, tai puhu kenellekkään. Olen vain aivan aivan helvetin väsynyt. Jos voisin, jäisin kotiini, sängyn pehmeyteen, enkä laittaisi edes vaatteita päiväksi päälle, vaan luottaisin pyjamaan. Voisin keittää teetä, ja tunnit matelisivat ohitse... Se nyt ei kuitenkaan ole mahdollista. En menny tänään Laitoksella ruokasaliin, nukuin tunnin, tai yritin nukkua, todellisuudessa makasin silmät kiinni. Kuten taisin tehdä yölläkin. En mielestäni nähnyt unta, mutta silti tuntuu kuin olisin elänyt kaikki painajaiseni muutamassa tunnissa lävitse. Heräsin tuntia ennen kellon soittoa lopullisesti. Saan nykyisin jonkinlaista houreunta ehkä viisi tuntia yössä.

Aamupainoni oli 55.5kg, nyt illalla 55kg. Miksi, ei aavistustakaan. Joko vaa'astani loppuu taas patterit, tai sitten nestetasapaino on romahtanut ja turpoan. 2.6kg päivässä, paastolla... Söin tänäänkin kaksi kuppikeittoa, mutta oksensin ne. Sen jälkeen join kymmenene tölkkiä zeroa ja oksensin. Join vettä ja oksensin... Kasvoni ovat aivan turvoksissa, en halunnut syödä, halusin vain oksentaa tätä ahdistusta pois. Mieli tekisi jotain tuoretta; hedelmiä, marjoja, siemeniä, vihanneksia... Omenaa ja päällä kanelia. Tai riisipuuroa, ei enää tuoretta, mutta himoitsen silti. Miten voin enää koskaan syödä. Tai siis en varmaan pystykkään, hyvällä omallatunnolla, mutta en jaksa tällaistakaan elämää... Olen niin väsynyt ja ahdistunut juuri nyt, että mietin mitä ihmettä voisin tehdä helpottaakseni oloani. No, sanotaan suoraan, voisin tappaa itseni hyvillä mielin, jos täällä ei olisi asioita kesken ja vastuuta kannettavana. Huomenna olen tyytyväinen että tänään oli vastuuta.

Olin tänään hiljaa koko päivän laitoksella, en puhunut kenellekkään, ja säikähdin oman ääneni olemattomuutta kun vastasin johonkin esitettyyn kysymykseen. Ärsytyskynnyn on myös hyvin matalalla, en kestä mitään ylimääräistä ääntä tai liikettä lähiympäristössä, samantien alkaa inhottamaan... Niin paljon että tekisi mieli lyödä tai huutaa häiriön aiheuttajaa/aiheuttajalle.